Nyt vietellään lukuvuoden viimeisiä hetkiä, tentit alkavat olla erittäinkin ajankohtaisia. En juurikaan jaksa stressata niiden takia ja jätänkin yhden isomman tentin elokuulle. Opiskelut ovat sujuneet hyvin, vaikka näin ensimmäisenä vuotena on tullut keksityttyä kaikkeen muuhunkin. Kun asuu teekkarikylässä, on aina jotain tekemistä. Vappu ja sitä edeltävä viikko oli suhteellisen rankka kokemus, mutta nyt saa levätä.
Syömiset sujuvat loistavasti. Tuntuu oikeastaan aika tyhmältä edes mainita koko asiaa, sillä nykyään ruoka on minulle täysin normaali asia. En oikeastaan edes muista, millaista oli stressata asiasta. Syön edelleenkin suuria annoksia varsinkin koulussa (koska hintaan 2,60 saa lappaa lautaselle niin paljon kuin jaksaa), koska yksinkertaisesti vaan on nälkä. Voi johtua siitä, että olin niin pitkään aliravittuna. Kävin myös viikon alussa pitkästä aikaa labroissa, koska halutaan etsiä mahdollisia puutostiloja. Tuntuu, että ruoka imeytyy tosi nihkeästi ja painonnousu on ollutkin aika hidasta. Syynä ei voi olla liian alhaiset energiamäärät, koska olen tahallisesti syönyt ja juonut yli kulutukseni. Kai se elimistö käy vieläkin vähän ylikierroksilla, mutta pahimman yli on sentään päästy. Itselleni ei kelpaa BMI 18 vaan haluan päästä omaan biologiseen normaalipainooni. Tällä hetkellä en tiedä paljonko painan, koska vaa'alla en ole käynyt varmaankaan kuukauteen. Luku ei vaan jaksa kiinnostaa, sillä uskon peilin ja muiden ihmisten mielipiteen kertovan totuuden.
Olen niin kiitollinen kaikille, jotka ovat jaksaneet minua tukea. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuka suurimman työn on tehnyt ja tällä henkilöllä on tänään vilä vuosipäiväkin. Onnea mutsi!
Lisäksi suurta apua olen saanut opiskelutovereiltani, jotka tietämättään ovat nostaneet minut ylös suonsilmästä. Kun alotin koulun, en ollut kunnossa ainakaan henkisesti. Uskottelin itselleni ja muille syöväni normaalisti, mutta olin edelleen valikoiva ja pidin tarkasti kiinni syömistavoistani ja -ajoistani. Nykyään asiat ovat toisin. Syön edelleen perusterveellisesti, mutta osaan myös syödä nälkääni ruokailuaikojen ulkopuolella. Enää ei tarvitse koota aterioitani laitosmaisen tarkasti, sillä osaan luottaa nälkääni ja todellakin syödä silloin. Ennen tyydyin vain kärvistelemään seuraavaan ruoka-aikaan asti.
Ihmisten seura tekee ihmeitä. Lukioaikoinani luovuin sosiaalisesta elämästäni ja keskityin syömishäiriöön. Nykyään minua ahdistaa olla yksin kotona ja menenkin lafkalle aikaisin aamulla, vaikka ei olisi edes luentoja. Jos minulla on tylsää, järjestän itse tekemistä laittamalla viestiä jollekin kaverilleni tai soitan vaikka mutsille. Elämä on yksinkertaisesti vienyt voiton enkä enää muista, millaista oli kävellä horroksessa ja pureskella pelkkää pupunruokaa.
Nyt kun olen nostanut itseäni niskasta, vien elämäni seuraavalle tasolle. Lopetin itse asiassa tupakanpoltonkin vähän aikaa sitten eikä vieroitusoireita tullut ollenkaan! Olo vaan on sata kertaa parempi eikä suu ole aamulla herätessä tuhkakupin tuoksuinen. Tupakanpolttokin liittyi niin paljon sairauteen: huomasin rookinhimon olevan suurin pahimpina laihuuskausinani, mutta parempikuntoisena ei enää tee mieli.
Ajattelin kesän aikana päästä varmoille vesille biologisen normaalipainoni kanssa ja syksyllä koulujen alkaessa voisin hankkia salikortin. Aloittaa terveellisen elämän, mutta rennolla asenteella. Terveelliseen elämään kuuluu tietysti myös maailman ravitsevimmat ruoka-aineet suklaa ja jäätelö.
Nyt menen kuitenkin moikkaamaan sitä päivänsankaria! Pitäkää kiva kesä ja vierailkaa paljon jäätelökioskeilla. Itse tienasin viime vuonna Ingmanilta pehmolelukarhun.
Voi olla, että tulen kesällä päivittelemään tänne useamminkin :)
