Tosiaan lopetin blogini pitämisen joitakin kuukausia sitten, mutta lupasin tulla tänne jossain vaiheessa kertomaan, miten on sujunut. On ollut todella kiireinen syksy ja oikeastaan vasta nyt loman alettua ehdin istua koneelle ja kunnolla tehdä tämän kuulumisten päivityksen.
Ensinnäkin olen elänyt elämäni parhainta aikaa. En voisi olla enemmän tyytyväinen opiskeluvalintaani, tosin opiskelut ovat jääneet aika vähälle, kun on ollut kaikkea muuta mukavaa. :D Teekkarielämä on todellakin maineensa veroista, mutta kemian tekniikalla se on vielä parempaa. En ole koskaan tavannut näin ihania ihmisiä kuin täällä ja olen ottanut kaiken irti ajastani. On niistä tenteistäkin kunnialla päästy läpi ja varsinkin nyt loppuvuonna olen yrittänyt saada jotain opiskeluissakin aikaiseksi.
Tässä välissä on tullut juostua monissa kymmenissä juhlissa, käyty risteilyllä, oltu mukana killan toiminnassa ja juuri ja juuri selvitty perjantain maailmanlopusta.
Asun nykyään opiskelijakämpässä täällä ihan koulun lähellä, mikä on todella hyvä asia. Eipä tarvitse yöllä alkaa enää selvittelemään busseja ja ehtii varmasti aamulla matikan laskareihin kahdeksaksi hehe. Vaikka koulupäivät kestävät kahdeksasta neljään melkein aina, ne kestää niin paljon helpommin kuin lukiossa. Olen saanut paljon kavereita ja kelle tahansa voi jutella mitä tahansa. Ei niissä lukiokavereissakaan mitään vikaa ollut, mutta olin silloin itse ihan erilainen. Kun tämä koulu alkoi, päätin että aloitan elämäni uudelleen. Ja niin on myös käynyt, koen muuttuneeni ihmisenä parempaan ja avoimempaan suuntaan. Elämä voi sittenkin olla hyvää.
Syömisten kanssa menee hyvin, nykyään pysytn vetämään mitä vain. Olen tajunnut sen, ettei mikään ole pahasta minulle ja haluan todellakin vain jättää kaiken pahan taakseni. Olen onnistunut siinä jo, enkä enää tavoita anorektista ajattelutapaa. Ymmärrän, että joskus minun oli vaikeaa saada yhtään mitään alas, mutta en enää ymmärrä, miten olen sellaiseen itse pystynyt. Nykyään syön mitä eteeni tulee ja niin paljon kuin haluan. Eikä mitään pahaa ole tapahtunut, päinvastoin. Elämäni on niin erilaista kuin ennen enkä enää ikinä anna painoni vajota saati palata siihen terveyshelvettiin takaisin.
En ole ehtinyt muita blogeja seurailla, vaikka välillä mielessäni on kyllä käynyt muutama ihminen. Olen vaan niin eronnut "näistä ympyröistä", etten ole saanut raahattua itseäni oikein minkään syömishäiriöasian lähistölle. Toivottavasti kaikilla sujuu hyvin eikä mitään romahduksia olisi ainakaan sattunut.
Tunnin päästä on jouluaatto ja aion syödä itseni täyteen puuroa ja kalkkunaa, koska pystyn ja haluan. Toivottavasti tekin pystytte hellittämään sairaudesta, edes hetkeksi. Kokeilkaa edes, lupaan sen olevan sen arvoista.
