20 + 14 = 2014

Hoi!
Tulin pitkästä aikaa päivittelemään kuulumisia. Lähinnä ihan vaan siksi, että en ole pariin kuukauteen saanut unta ennen kolmea yöllä, joten mitäs tässä muutakaan tekisi.
Olen nyt maanataihin asti joululomalla, enkä ole oikeastaan tässä kummempia puuhaillut. Joka päivä on tullut käytyä mutsin luona, ollaan katottu sata leffaa ja muutamaa kaveriakin on nähty. Tällaista sen loman varmaan kuuluukin olla, mutta oli vaikea siirtyä tähän olotilaan, koska koko syksy tuli kiireiltyä niin huolella.

Syksyllä olin aika aktiivisesti mukana koulun vapaa-ajan toiminnassa ihan järkkääjän puolella, mutta tuli juhlittuakin ihan kiitettävästi :D Ensi vuodesta tulee vielä kiireisempi. Sen lisäksi, että pitää katsoa fuksipalleroiden perään tutorina, pääsin yhdistyksemme hallitukseen rahastonhoitajaksi ja menin viiteen toimihenkilöhommaan. Esimerkiksi killan lehden päätoimittajaksi. En vain tykkää olla paikallani ja varmaankin siksi tämä toimettomuus tuntuu oudolta.

Tislaussetit ja labrakurssista 5/5

Fyysisesti olen terve, vihdoinkin. Sh-ajat ovat hitaasti haalistuneet ja lopulta kadonneet. En enää pääse samoille aallonpituuksille niiden ajatusten kanssa. Syön normaalisti aika terveellisesti, mutta tietty kaikenlaisissa tilaisuuksissa tulee syötyä sitä, mitä on tarjolla. Myös niitä epäterveellisiä asioita. En jaksa stressata enää tuollaisia asioita keskivertoihmistä enempää, koska voin nykyään paljon paremmin. En myöskään pidä itseäni lihavana (vaikka sitä joskus pelkäsinkin), mutten myöskään ruman laihana. Nyt on ihan hyvä ja tasapainoinen meininki. Tämä kaikki on tapahtunut loppujenlopuksi aika itsestään, vaikeinta oli vaan silloin sairaalasta päästyä lykätä ajatukset hemmettiin ja toimia kuin kone. Nykyään en ole kone, mutta syön ja olen muutenkin aika normaalisti. Nyt vaan odottelen, että hiukset vähän tuuhenesivat tästä. Niistä kun aika kivasti lähti jossain vaiheessa kammatessa suortuvia.

Paras muisto syksyltä oli ehkä sadan hengen reissu Rukalle. Mä olin tosiaan lasketellut vaan kerran aikasemmin muksuna ja nyt rakastuin lajiin ihan totaalisesti. En kaatunut kertaakaan, kun sen kummempia ajattelematta vaan lähdin laskemaan. Aloitin myös käymään salilla syksyllä (täällä se on niin naurettavan halpaa, että olisi tyhmyyttä jättää käymättä) ja olen innostunut siitäkin. Nykyinen kauneusihanteeni on hyväkuntoinen ihminen, jolla on asiat kondiksessa sisältä ja ulkoa. Hyväkuntoisella en tarkoita fitnessmallia, vaan peruslihaksikasta jamppaa. Olenkin jo saanut voimaa kerättyä kuntoilulla! Syön aika proteiinivoittoisesti, lähinnä siksi, että olen älyttömän kärsimätön ruoanlaittaja. Perussafkani on kananmunat ja kana, ne valmistuu nopeasti. Koulussa tietty syö onneksi monipuolisemmin.

Näin uuden vuoden kunniaksi ja osittain varmaan tervehtymisen myötä mulle on iskenyt pieni identiteetin hakemisen vaihe. En oikein tiedä itsestäni mitään ja kaipaan jotain muutosta. Syksyn mukana olen jo huomannut muuttuneeni joksikin, mikä tuntuu enemmän omalta itseltäni. Saa nähdä mitä tapahtuu tänä vuonna! Ainakaan mitään tyhmiä uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Olin vuoden vaihtumishetkellä niin juhlatuulella, että taisin unohtaa :D mutta ihan tosissaan, ajattelin vaan antaa virran viedä ja tehdä hyvän mielen asioita. Olla ihmisten parissa ja ehkä opetella varaamaan vähän enemmän tilaa myös itselleni.

Hauskaa vuotta 2014 teille jokaiselle!

kesä

Vappu loppui, kesä alkoi.
Auringonottoa joka ikinen mahdollinen päivä naapuriystävien kanssa.
Grillausta vanhojen ja uusien tuttujen kanssa.
Retki stadiin ostamaan täysi vaatekaappi enemmän täyteen.
Alepan jätskit aikaan, jolloin aurinko vielä keväällä oli maan alla.
Ohjelmointitenttiin lukemista auringossa, kunnes silmät painuvat kiinni.
Monta kertaa kärventynyt naama.
Vapaus kellosta.
Juhannus kaverin mökillä ja kesän ensimmäinen uinti.
Viron "kulttuuriristeily" ja auto täynnä tavaraa.
Monet tuparit. Ja juomapelit kello kolme yöllä.
200m kauppamatkan venyminen tunniksi, koska matkalla tapaa liikaa tuttuja.
Äidin ja koirien kanssa jätskillä vakiokahvilassa rannalla.
Shampanjan kilistelyä sen kunniaksi, että kaveri pääsee opiskelemaan tänne.
Elämistä ilman kahvia.
Töiden tekemistä kaupassa.
Työpaikan kesäjuhlat kolmannen työpäivän jälkeen ja uudet tuttavuudet.
Ihanien työkavereiden kanssa hajottavan päivän jälkeen terassille.
Kemistien kesäkivassa kaverien näkemistä parin kuukauden tauon jälkeen.
Kellumista läheisessä liejulammessa kumiveneellä.
Summersound ja reivaus läpi yön. Ja maanantaina myöhässä töihin.
Jurassic rock, leirintäalue, vesipuisto, "5/5 nautin tästä", naurua läpi yön ja soad.
Koulun alkamisen odotusta kaverrien kanssa.
Ilo siitä, että koulun alkamisen lähestyessä alkaa kampuksellakin taas tapahtua.
TV:n roskasarjoille nauramista kahdelta yöllä.
Rantaraitti yhdeksältä kuulokkeet korvilla.
Koulun halvat lounaat koska et itse jaksa käydä joka päivä kaupassa.
Vaatteiden ostamista työmatkalla. Ja kenkien!
Kesän täydellisin lippisostos kolmella eurolla robin hoodista.
Viron reissu äidin kanssa, kolme buffetia ja Candy Crush Saga -setit hytissä.
Extempore-reissu Lahteen tapaamaan kaveria, jota ei ole nähnyt yli vuoteen.
Yhteyden ottamista kavereihin, joita ei ole nähnyt pitkiin aikoihin.
Nauramista tyhmille asioille.
Ja vielä yksi ulkomaan matka tiedossa (no Viroon taas :--D)

...ja vielä puoli kuukautta aikaa viettää kesää! Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet tästä tähän mennessä näin hienoa. Eikä syksykään tule olemaan pahempi ainakaan tiedossa olevan loppuvuoden tapahtumakalenterin perusteella.

halloo

Moikka, ajattelin taas pitkästä aikaa päivitellä täällä kuulumisiani. Ja ne kuulumiset ovat onneksi erittäinkin positiivisia!

Nyt vietellään lukuvuoden viimeisiä hetkiä, tentit alkavat olla erittäinkin ajankohtaisia. En juurikaan jaksa stressata niiden takia ja jätänkin yhden isomman tentin elokuulle. Opiskelut ovat sujuneet hyvin, vaikka näin ensimmäisenä vuotena on tullut keksityttyä kaikkeen muuhunkin. Kun asuu teekkarikylässä, on aina jotain tekemistä. Vappu ja sitä edeltävä viikko oli suhteellisen rankka kokemus, mutta nyt saa levätä.

Syömiset sujuvat loistavasti. Tuntuu oikeastaan aika tyhmältä edes mainita koko asiaa, sillä nykyään ruoka on minulle täysin normaali asia. En oikeastaan edes muista, millaista oli stressata asiasta. Syön edelleenkin suuria annoksia varsinkin koulussa (koska hintaan 2,60 saa lappaa lautaselle niin paljon kuin jaksaa), koska yksinkertaisesti vaan on nälkä. Voi johtua siitä, että olin niin pitkään aliravittuna. Kävin myös viikon alussa pitkästä aikaa labroissa, koska halutaan etsiä mahdollisia puutostiloja. Tuntuu, että ruoka imeytyy tosi nihkeästi ja painonnousu on ollutkin aika hidasta. Syynä ei voi olla liian alhaiset energiamäärät, koska olen tahallisesti syönyt ja juonut yli kulutukseni. Kai se elimistö käy vieläkin vähän ylikierroksilla, mutta pahimman yli on sentään päästy. Itselleni ei kelpaa BMI 18 vaan haluan päästä omaan biologiseen normaalipainooni. Tällä hetkellä en tiedä paljonko painan, koska vaa'alla en ole käynyt varmaankaan kuukauteen. Luku ei vaan jaksa kiinnostaa, sillä uskon peilin ja muiden ihmisten mielipiteen kertovan totuuden.

Olen niin kiitollinen kaikille, jotka ovat jaksaneet minua tukea. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuka suurimman työn on tehnyt ja tällä henkilöllä on tänään vilä vuosipäiväkin. Onnea mutsi!

Lisäksi suurta apua olen saanut opiskelutovereiltani, jotka tietämättään ovat nostaneet minut ylös suonsilmästä. Kun alotin koulun, en ollut kunnossa ainakaan henkisesti. Uskottelin itselleni ja muille syöväni normaalisti, mutta olin edelleen valikoiva ja pidin tarkasti kiinni syömistavoistani ja -ajoistani. Nykyään asiat ovat toisin. Syön edelleen perusterveellisesti, mutta osaan myös syödä nälkääni ruokailuaikojen ulkopuolella. Enää ei tarvitse koota aterioitani laitosmaisen tarkasti, sillä osaan luottaa nälkääni ja todellakin syödä silloin. Ennen tyydyin vain kärvistelemään seuraavaan ruoka-aikaan asti.

Ihmisten seura tekee ihmeitä. Lukioaikoinani luovuin sosiaalisesta elämästäni ja keskityin syömishäiriöön. Nykyään minua ahdistaa olla yksin kotona ja menenkin lafkalle aikaisin aamulla, vaikka ei olisi edes luentoja. Jos minulla on tylsää, järjestän itse tekemistä laittamalla viestiä jollekin kaverilleni tai soitan vaikka mutsille. Elämä on yksinkertaisesti vienyt voiton enkä enää muista, millaista oli kävellä horroksessa ja pureskella pelkkää pupunruokaa.

Nyt kun olen nostanut itseäni niskasta, vien elämäni seuraavalle tasolle. Lopetin itse asiassa tupakanpoltonkin vähän aikaa sitten eikä vieroitusoireita tullut ollenkaan! Olo vaan on sata kertaa parempi eikä suu ole aamulla herätessä tuhkakupin tuoksuinen. Tupakanpolttokin liittyi niin paljon sairauteen: huomasin rookinhimon olevan suurin pahimpina laihuuskausinani, mutta parempikuntoisena ei enää tee mieli.

Ajattelin kesän aikana päästä varmoille vesille biologisen normaalipainoni kanssa ja syksyllä koulujen alkaessa voisin hankkia salikortin. Aloittaa terveellisen elämän, mutta rennolla asenteella. Terveelliseen elämään kuuluu tietysti myös maailman ravitsevimmat ruoka-aineet suklaa ja jäätelö.

Nyt menen kuitenkin moikkaamaan sitä päivänsankaria! Pitäkää kiva kesä ja vierailkaa paljon jäätelökioskeilla. Itse tienasin viime vuonna Ingmanilta pehmolelukarhun.

Voi olla, että tulen kesällä päivittelemään tänne useamminkin :)

kuulumisia

Heippa kaikille pitkästä aikaa!

Tosiaan lopetin blogini pitämisen joitakin kuukausia sitten, mutta lupasin tulla tänne jossain vaiheessa kertomaan, miten on sujunut. On ollut todella kiireinen syksy ja oikeastaan vasta nyt loman alettua ehdin istua koneelle ja kunnolla tehdä tämän kuulumisten päivityksen.

Ensinnäkin olen elänyt elämäni parhainta aikaa. En voisi olla enemmän tyytyväinen opiskeluvalintaani, tosin opiskelut ovat jääneet aika vähälle, kun on ollut kaikkea muuta mukavaa. :D Teekkarielämä on todellakin maineensa veroista, mutta kemian tekniikalla se on vielä parempaa. En ole koskaan tavannut näin ihania ihmisiä kuin täällä ja olen ottanut kaiken irti ajastani. On niistä tenteistäkin kunnialla päästy läpi ja varsinkin nyt loppuvuonna olen yrittänyt saada jotain opiskeluissakin aikaiseksi.

Tässä välissä on tullut juostua monissa kymmenissä juhlissa, käyty risteilyllä, oltu mukana killan toiminnassa ja juuri ja juuri selvitty perjantain maailmanlopusta.

Asun nykyään opiskelijakämpässä täällä ihan koulun lähellä, mikä on todella hyvä asia. Eipä tarvitse yöllä alkaa enää selvittelemään busseja ja ehtii varmasti aamulla matikan laskareihin kahdeksaksi hehe. Vaikka koulupäivät kestävät kahdeksasta neljään melkein aina, ne kestää niin paljon helpommin kuin lukiossa. Olen saanut paljon kavereita ja kelle tahansa voi jutella mitä tahansa. Ei niissä lukiokavereissakaan mitään vikaa ollut, mutta olin silloin itse ihan erilainen. Kun tämä koulu alkoi, päätin että aloitan elämäni uudelleen. Ja niin on myös käynyt, koen muuttuneeni ihmisenä parempaan ja avoimempaan suuntaan. Elämä voi sittenkin olla hyvää.

Syömisten kanssa menee hyvin, nykyään pysytn vetämään mitä vain. Olen tajunnut sen, ettei mikään ole pahasta minulle ja haluan todellakin vain jättää kaiken pahan taakseni. Olen onnistunut siinä jo, enkä enää tavoita anorektista ajattelutapaa. Ymmärrän, että joskus minun oli vaikeaa saada yhtään mitään alas, mutta en enää ymmärrä, miten olen sellaiseen itse pystynyt. Nykyään syön mitä eteeni tulee ja niin paljon kuin haluan. Eikä mitään pahaa ole tapahtunut, päinvastoin. Elämäni on niin erilaista kuin ennen enkä enää ikinä anna painoni vajota saati palata siihen terveyshelvettiin takaisin.

En ole ehtinyt muita blogeja seurailla, vaikka välillä mielessäni on kyllä käynyt muutama ihminen. Olen vaan niin eronnut "näistä ympyröistä", etten ole saanut raahattua itseäni oikein minkään syömishäiriöasian lähistölle. Toivottavasti kaikilla sujuu hyvin eikä mitään romahduksia olisi ainakaan sattunut.

Tunnin päästä on jouluaatto ja aion syödä itseni täyteen puuroa ja kalkkunaa, koska pystyn ja haluan. Toivottavasti tekin pystytte hellittämään sairaudesta, edes hetkeksi. Kokeilkaa edes, lupaan sen olevan sen arvoista.

ohi on

Lopetan blogin pitämisen tähän, koska sain kuulla täysin väärien ihmisten lukevan tätä. Hävettää ihan hirveästi, en ymmärrä miten he ovat löytäneet tänne, koska luulisi vain sairaiden tyyppien lukevan tällaista paskaa :D Lopetan, koska haluan jättää tämän kaiken taakseni enkä halua antaa itsestäni ihan sekopäistä kuvaa. Koska kyllähän nämä jutut kuulostavat terveen ihmisen korviin oudolta. Aikuinen ihminen vaan valittaa ja valittaa ja jakaa päänsä sisältöä. Toivon, että he ymmärtävät minun olevan eri asia kuin tämä sairaus, joka näyttää ulkopuolisen silmiin todella lapselliselta.
Blogi on ollut henkireikä, johon olen voinut purkaa asioita, joista ei voi puhua. Niistä ei voi puhua, että ne ovat henkilökohtaisia eikä kukaan muu kuin saman kokenut voi niitä tajuta.
Ei muistella pahalla :)